Rautajärven kylä
pieni kylä - suuri sydän
Tervetuloa
Ajankohtaista
Yritykset
Palvelut
Yhdistykset
Koulu
Rautahovi
Vapaa-aika
Historiaa
Tontit ja asunnot
Kukkialle.fi
Missä olemme?
Kuvia kylältä
Vuokrattavana juhlateltta
Ota yhteyttä
Historiaa
RAUTAJÄRVEN JA KANTOLAN KYLIEN HISTORIAA

 

Tiedoksi lukijoille
Tämä katsaus on vain pieni läpileikkaus kylän historiasta  eikä pyri olemaan kaiken kattava. Pääosiltaan se pohjautuu paikallisten muisteluihin ja vain pieneltä osin virallisiin lähteisiin. Paljon  mainitsemisen arvoista on jäänyt pois, esimerkiksi lukuisat aktiiviset yhdistykset, harrastustoiminnat ja huvitilaisuudet kuten jääravit, monet ammatin harjoittajat sekä ennen kaikkea kylän kehittymisen kannalta merkittävät ihmiset ja etenkin jo menetetty tieto. Kylien tärkein elinkeino on ollut maa- ja metsätalous, mutta se jää laajuutensa vuoksi käsittelemättä.

Rautajärvi mainitaan jo vuosina 1434 ja 1442 annetuissa rajatuomioissa. Rautajärvi on puhdas luontonimi, joka johtuu seudun rautapitoisesta maaperästä. Rautajärven ja Kantolan alueelta on löytynyt runsaasti keskimmäisen kivikauden ajan (alk. n. 5.000 vuotta e.K.r.) ja sitä nuoremman kivikauden ajan esineistöä – kivikirveitä, tasatalttoja, pienoiskirveitä ym. Pyyntikulttuuri kukoisti ja järvillä ja metsillä oli suuri merkitys tuon ajan ihmiselle ja hänen toimeentulolleen.

 

” Luopioisten Rautajärvi, satasaarisen  Kukkian pohjoisrannan vilkas kylä, on jo vanhastaan ollut laajan alueen luonnollinen keskus. Kylän merkitys on sotien jälkeen kasvanut. Rautajärvellä yhtyvät monet tärkeät tiet. Sen kautta kulki muinoinen kirkkotie Pälkäneeltä Vehkajärvelle Kuhmalahdenpohjan (nyk. Pohja) ohi. Rautajärvellä on isoja, nykyaikaisesti varustettuja kauppaliikkeitä ja rahalaitosten konttoreita. Seutu on vankkaa maatalousmaata. Kylässä onkin pitäjän ainoa osuusmeijeri. Työttömyyttä ei tunneta. Metsässä riittää työtä. Rautajärven ja sen vaikutuspiirin väestö on uutteraa. Väestön pääosa on vieläkin vankkaa hämäläistä heimoa, johon Kivennavan siirtoväki on tuonut keveämpää verenläikettä. Yhteen hiileen puhalletaan, yhteisvoimin on kylää rakennettu ja kehitetty…”
( Kunnallistiedot marraskuu 1957)


 

Postikortti Pihtisalmi vuonna 1903

 

Sahat

Kantolan saha toimi vesivoimalla Tuppikoskessa.. Sen yhteydessä oli myös sähkölaitos, joka tuotti  sähköä,  Kantolaan, Kantolan koululle ja Luopioisten osuuskaupalle. Kaarlo Pätiälältä sahan omistus vaihtui Kalle Rekolalle, sitten Martti Pyykölle ja hänen jälkeensä ensin Matti Järviselle ja sittemmin Jaakko Järviselle. Sahan nimi muutettiin Tuppikosken sahaksi. Siihen aikaan sähköä riitti, jopa Rauhamäkeen ja Saarijärvelle asti.

Rautajärven sahan omisti Lauri Pätiälä. Saha sijaitsi Rautajärven Sahanniemessä. Sen kolmiraaminen saha toimi imukaasumoottorilla. Saha työllisti parhaimmillaan satakunta kaksivuorotyötä tekevää työntekijää. Rautajärven lahden satamasta sahatavara jatkoi roomulla matkaa ensin Vihavuoreen, jossa se vaihtoi esim. toiseen roomuun.  Sahatavaraa matkasi myös maantietä pitkin kuorma-autojen kyyditsemänä. Sahan yhteydessä oli myös sähkölaitos, josta Rautajärven kartano sai tarvitsemansa sähkön. Nuotionmäessä sijaitsi Rautajärven kartanon höylähuone.  

Hippeläisen sahalla oli alkujaan Armas Hippeläisen sirkkeli. Saha perustettiin 1947 ja vuonna 1955 valmistui saharakennus.

 

Mylly

Kantolan mylly kuului alkujaan Kantolan kartanoon ja näin Kaarlo Pätiälälle. Häneltä omistus siirtyi edelleen Rekolan, Pyykön, Matti Järvisen, Kalle Järvisen jälkeen  Suoma Järviselle. Myllyssä sai jauhatettua niin jauhoja kuin ryynejä.

Rautajärven mylly oli höylähuoneen tapaan Nuotiomäessä. Tämä mylly on myöhemmin matkannut Hauholle ja on kuulemma siellä edelleen pystyssä.

 

Meijeri

Rautajärven meijeri perustettiin 1905. Meijeri kuului alkujaan osana kartanoihin. Alusta alkaen meijerin päätuotantona ovat olleet juustot ja siinä samalla voi. Myöhemmin meijerin omistus vaihtui Luopioisten osuusmeijeriksi. Rautajärven meijerin nimi palasi, kun Timo Oesch osti meijerin. Hänen aikanaan Rautajärven meijeri tunnettiin omista juustoistaan. Häneltä omistus siirtyi Ingmannille ja meijeritoiminta loppui Rautajärveltä 1980-luvun lopulla.

 

Nopoverstaat 

Sota-aikana oli huutava pula polttoaineesta. Näin Osuuskaupan yhteydessä toimi nopoverstas,  missä puusta valmistettiin polttoainetta autojen käyttöön, ns. nappuloita. Toinen nopoverstas,  joka oli Vapon omistama sijaitsi Kantolassa Mauno Seppälän nopoliiteriksi kutsutussa liiterissä. Sen hoitajana toimi Sulo Hokajärvi.

 

Pajat

Rautajärven kartanon paja oli Kuhmalahdelle vievän tien risteyksessä (nyk. Elina Penttilä). Seppinä toimivat mm. Vilkman ja Eetu Alenius. Myöhemmin kumpikin rakensi tahoilleen omat pajat. Kantolan paja oli alkujaan savipirttiä vastapäätä, mutta siirtyi sieltä kartanoon vievän kujan tuntumaan (nyk. VPK:n tontti). Niissä työskenteli mm. Valde Andersson. Hänellä oli myös oma paja Niemistössä (nyk. Rautakoski) Valde Anderssonin viamo Eva Andersson oli myös Kantolan kylän “paarmuska” eli kätilö. Isänsä Valde Anderssonin jälkeen Kantolan pajassa työskenteli Heikki Lehto, joka rakensi oman pajan tontilleen (nyk. Kallioinen/ Itkonen).

 

Suutarit 

Kylässä on myös ennen ollut hyvin saatavilla suutarin palveluita mm. Syrjänen, Ilomäki, Nieminen ja  Hölli.

 

Kaupat, leipomot, kahvilat, autohuolto 

Luopioisten osuuskauppa aloitti toimintansa Heikki Tiusasen omistaman varaston ja koulun rivitalon välisellä alueella. Siinä se toimi ainakin 1910- luvulla. Osuuskaupalle valmistui oma liikehuoneisto teiden risteykseen (nyk. T:mi Jari Hippeläinen). Vuonna 1961 Luopioisten osuuskaupan varastossa syttyi valitettava tulipalo. Osuuskaupan jälkeen kauppatoimintaa jatkoi ensin osuusliike Voima, joka sittemmin muuttui Siwaksi. Tällä hetkellä tiloissa kauppatoiminta jatkuu T.mi Jari Hippeläisen myötä.

Luopioisten Osuuskauppa omisti myös kahvilan ja leipomon, jotka sijaitsivat nykyisen Kympinpesän paikalla olleessa rakennuksessa. Kahvila ja leipomo olivat rakennuksen päissä ja keskellä toimi puhelinkeskus.

Osuuskaupan kahvilaa hoitivat 30-luvulla ja vielä 40-luvullakin Lempi ja Betty Pirttiniemi. He hoitivat myös “sentraalia” eli puhelinkeskusta. Leipomoon tuli leipuriksi Martta Mäkinen, joka toimi työssään pitkään.

 

Aleniuksella toimi myös ainakin 1930 - 40-luvuilla kahvila. 

Vuodesta 2000 lähtien Rautahovissa on toiminut Kahvila Rautahovi Eija Tähkäsen luotsaamana. Kesällä 2012 kahvilan toiminta siirtyi uusittuihin tloihin "Itäkeskukseen" ja nimi vaihtui Kahvila eloTähkäksi. 

Parvisen myöhemmin Sakselinin kauppa sijaitsi risteyksessä Pohjan suuntaan olevassa rakennuksessa (nyk.. Virtanen). Tämä kauppa oli aloittanut toimintansa jo 1800-luvulla.

Oskari Palorannan Pohjan kaupan sivumyymälä toimi nykyisen Säästöpankin kohdalla. Sodan jälkeen sen osti uuskirkkolainen Pentti Tiusanen, joka muutti perheineen kylään. Aluksi he pitivät kauppaa niissä tiloissa, mutta jonkin ajan kuluttua kauppa siirtyi tien toiselle puolelle entisen pajan kohdalle (nyk. Penttilä / Tiusanen asuinrakennus). Heikki Tiusanen osti kunnalta koulurakennuksen  (kaupan puusiipi), missä oli aikoinaan ennen koulua toiminut mm. kahvila-matkustajakoti. Tämän rakennuksen yhteyteen Heikki Tiusanen rakennutti uuden kaupparakennuksen. Heikki Tiusanen ky:n jälkeen tiloissa jatkoi kauppatoimintaa K-Aki Järvinen,  Sen jälkeen  kauppa muuttui ensin Teuvo Ruljan K-Ekstra Rautajärveksi. Hänen jälkeensä K- Ekstra Rautajärven kauppiaina jatkoivat Jukka Kainisto ja Hannu Koivunen vuoteen 2007 asti.
Kesällä 2012 Pia Uusitalo avasi tiloissa Rautajärven Kyläkaupan.

 

Nykyisen Rautajärven Kievarin (Luukkonen) rakennus valmistui vuonna 1954. Silloin siinä piti kahvilaa, kampaamoa ja kangaskauppaa Laaksot. Heitä seurasi Rautajärven Kulmabaarin ja kampaamon pitäjinä Hakaset ja sitten Rautajärven Kievarin omistajat Luukkoset.                                             

Kirja -ja kemikalio oli myös hetken kylässä.(Helke Rantasen talo)

Rautajärven autohuollon perusti 1957 Paavo Haulo. Autohuollon pihapiirissä Jenny Haulo piti niihin aikoihin kioskia. Hänen huomassaan oli myös siellä jonkin aikaa pieni kukkamyymälä sekä ”pienoisapteekki” eli ns. lääkekaappi, joka oli aiemmin ollut mm. Sylvanteen hoidossa. Rautajärven autohuollon sulkeuduttua, polttoaineen myynti jatkui jonkin aikaa kylmäasemana.

 

Posti

Postia hoiti seppä Kustaa Vilkman alkuun siinä talossa, jssa oli Oskari Palorannan kauppa ja sen jälkeen Pentti Tiusasen ja Sylvi Laakson kauppa. Posti siirtyi hänen tyttärensä Hilman hoitoon hänen jälkeensä.

Posti toimi ensin Olavi Tähkäsen pihapiirissä olevassa punaisessa pirtissä. Postia hoiti Posti Hilma. Sieltä posti jatkoi kulkuaan Paapeliin (nyk. Juusela) Ainakin sodan aikana postista huolehti Maija Vuorinen. Hänen jälkeensä sitä hoiti Saara Juusela. Posti jatkoi edelleen matkaansa nykyiseen baarin kiinteistöön (Luukkonen). Siellä se oli ainakin kolmessa eri paikassa. Kympin pesän valmistuttua posti siirtyi uuteen rakennukseen ja toimi siinä kunnes lakkautettiin. Postin tilat ovat sittemmin olleet parturi kampaamona ja ompelimona. Vaikka varsinaista postia ei enää olekaan, asiamiespostipalvelut jatkuivat ensin Rautajärven autohuollossa  ja siirtyivät sieltä Kahvila Rautahoviin.


Pankit

 

Säästöpankki palveli asiakkaitaan ensin nykyisen Rautajärven Kievarin (Luukkonen) tiloissa: Kun uusi pankkirakennus valmistui 1950-luvun alussa Säästöpankki siirtyi palvelemaan asiakkaitaan nykyisiin tiloihinsa. Säästöpankin konttori lopetti toimintansa kylällä talvella 2012.

Luopioisten osuuskassa  toimi ensin Matkolahdella ainakin 20-luvulla, jolloin sitä hoiti Kalle Matkolahti. Sitten se oli opettaja Kustaa Tuomisen hoidossa. Häntä tehtävässä  seurasi konstaapeli Risto Vuorinen. Sieltä se siirtyi hetkeksi meijerille ja edelleen Niilo Nikkilän hoitoon. Luopioisten osuuskassa muuttui Luopioisten osuuspankiksi. Luopioisten osuuspankkina se siirtyi Pirttiniemen taloon (nyk. Riihilahti), johon  sille rakennettiin omat tilat talon etuosaan. Kympinpesän valmistuttua se siirtyi omiin  osuuspankin omistamiin tiloihin ja toimi siinä vielä 2000-luvulla.

 

Kirjasto

Kirjasto aloitti toimintansa alkuun  opettajien pitämänä lainausasemana 1960-Luvun alussa. 1970-luvulla se muuttui kirjastoksi saaden omat kirjastotilat Kympinpesästä. Enää kirjastoa ei ole, lopetettu 2009.

 

Koulu

Kantolan kansakoulu perustettiin 1902 Kantolan K.K Pätiälän lahjoittamalle tontille. Ensimmäisenä opettajana toimi Matti Arra. Koulukeittola toiminta aloitettiin koululla   1916.  Aluksi ruoaksi tarjottiin saunan muurinpadassa keitettyä puuroa tai velliä. Vuonna 1962 Kantolan koulun nimi muutettiin Rautajärven kouluksi  ja peruskouluun siirtymisen myötä Rautajärven peruskoulun ala-asteeksi 1973. (Aarre Kailanpää, Luopioisten koululaitoksen historia 1993, 136-141,490)

Vuoden 2010 alussa koulu toimii edelleen vireänä ja siellä on 50 oppilasta.

 

Linja-autoliikenne ja muu tieliikenne 

Kaarlo Pätiälän omistamilla kahdella  linja-autolla  sekä ns. sekajunalla alkoi kylästä linja-autoliikenne Hämeenlinnaan. 1930-luvulla omistus siirtyi muille.

Janne Ahola aloitti linja- autoliikenteen Tampereelle 1920-luvulla  kuljettaen matkustajia sekä toimittaen tarvitsevien asioita Tampereelle. Luopioisten linja osti Janne Aholan autot ja näin linja-autojen kotipaikka siirtyi pois kylästä.

Kylässä on vuosien varrella ollut useita eri taksinkuljettajia, kuorma-autoilijoita ym. Tieliikenteen sujuvuuden kannalta tärkeä oli myös kylällä sijainnut TVH:n toimipiste ja soranotto harjun kupeessa.

 

Muuta toimintaa

Työväentalon rakentaminen talkoovoimin kylään alkoi 1929 Pohjaan vievän tien varteen Lauri Pätiälän myymälle tontille (nyk. yksityinen). Talo valmistui 1932. Talo antoi mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaa mm. siellä pidettiin kokouksia ja tansseja, näytettiin elokuvia, esitettiin näytelmiä, järjestettiin juhlia ja vuokrattiin yöpymispaikaksi. Sota-aikana kylään sijoitettavista  karjalaisista osa ohjattiin ensin työväentalolle, mistä sitten jakaannuttiin taloihin. Yöpymispaikkana sota-aikana työväentaloa käyttivät ahkerasti maalla ruokaostoksilla käyvät kaupunkilaiset.

Maatalousnäyttelyt järjestettiin kylällä 1954. Tähän osallistui talkoo- ja järjestämisväkeä koko Luopioisten alueelta sekä Kuhmalahdelta. Maatalousnäyttelyiden tuotto tuli Maatalouden neuvontatoimikunnan  toiminnan tueksi.

Rautahovi valmistui  kylään talkoovoimin 1957. Rautajärven seudun seurojen ja yhdistysten toimintaa haittasi pahoin yhteisen toimitalon puute, sillä yksi talo ei riittänyt tyydyttämään vilkasta toimintaa. Etenkin tämän havaitsivat Luopioisten maamiesseuran ja Kukkian maatalousnaisten väki kolmisen vuotta aiemmin järjestettyjen maatalousnäyttelyiden yhteydessä.. Luopioisten maamiesseura  päätti talon rakentamisesta 1955.  Varoja kerättiin monin tavoin. Esimerkiksi puutavaraa kerättiin lahjoituksin n. 700 runkoa, joka miltei riitti rakentamiseen.(Kunnallistiedot 1957) Keskeisiä kylän puuhamiehiä olivat mm. Toimi Kaukonen, Timo Oesch, Tuovi Seppälä ja Pentti Tiusanen sekä useita muita miehiä ja naisia. Rautahovi on mahdollistanut ja mahdollistaa edelleen  monenlaista toimintaa.

Rautajärven VPK perustettiin 1954. Puheenjohtajaksi valittiin silloin Toimi Kaukonen ja palopäälliköksi Toivo Laakso. Ensimmäisen autonsa palokunta hankki 1969. Rautajärven palokunnan naisjaoston toimintaa oli Kipinäkerho.

Urheilukentän tekeminen harjun päälle aloitettiin 1940-luvulla. Aluksi tekeminen oli Rautajärven Pyrinnön ja Kivennavalta siirtyneen Pyssyojan Nuorisoseuran harteilla, mutta lopussa oli myös Luopioisten kunta mukana. Merkittävimpänä puuhamiehenä oli Toimi Kaukonen.    

Rautajärven Pyrintö oli perustettu 1930-luvulla, mutta vireimmillään urheilutoiminnan järjestäjänä se oli sotien jälkeen.

Kyläkeinu sijaitsi harjun juurella. Keinu oli vielä olemassa 1950 –luvulla.

Katuvalot kylään tulivat kyläläisten hankkimana. Rakennustyöt aloitettiin 1969. (Kunnallistiedot 1969)

 

Karjalaiset 

Talvisodan aikana kylään sijoittuvat karjalaiset saapuivat ensin joko työväentalolle, koululle tai muutamiin taloihin, joista heidät sitten sijoitettiin  eteenpäin. Esimerkiksi Viipurin vanhainkodin asukkaita asusti talvisodan aikana Kantolassa. Jatkosodan jälkeen, kun karjalaisperheille hankittiin omia tiloja, kylän alueelle sijoitettiin asukkaita Kivennavalta. Rautajärven puolella tiloja oli 15 perheelle ja Kantolassa 5 perheelle. Vuokralaisiksi jäi vielä  kylään n. 5 perhekuntaa.

 

Kartanot: Rautajärven kartano ja Kantolan kartano

Rautajärven kylä mainitaan ensi kerran Anna Tottin tileissä (Ruotsin valtakunnanarkistossa)v.1531. Siinä oli v. 1532 kaksi, mutta vuosisadan lopulla neljä rälssitilaa, jotka menetettiin kruunulle: Tilat lahjoitettiin v.1606 Karl ja Frans De la Mottelle, mutta peruutettiin v. 1683, jolloin muodostettiin Pietilä ratsutilaksi sekä Mikkola, Kallanen ja Sipilä sen argumenteiksi: Ratsutila ostettiin perinnöksi v.1758 sekä argumentit v. 1760. Argumentit olivat sen jälkeen päätilan lampuotiloina ja ne otettiin 1800-luvulla sen kanssa yhdysviljelyyn. Omistajia tilalla on ollut useita. Kalle Pätiälä (Kalle Antinpoika) tuli tilan omistajaksi 1891 ja tila on edelleen samalla suvulla. Torppia ei ollut v. 1700, mutta 1800 niitä oli 20 ja v. 1900 niitä oli 23. Tilasta erotettiin vuoden 1918 maanvuokralain nojalla 17 torppaa ja 2 mäkitupaa. Tilalla on aikoinaan ollut mm. oma metsänvartija, raamisaha, meijeri ja viinanpolttimo.

Kartanosta on tuli tuhonnut päärakennuksen v.1911 sekä 1964. Navetta on peräisin vuodelta 1860. (Eino Jutikkala, Gabriel Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat, 1945, 297-298) 

Kantolan kartano muodostui aikoinaan kahdesta Karl ja Frans De la Mottelle v. 1606, jotka luultavasti olivat vanhaa rälssiä ja menetetty kruunulle v.1599 ja nautti säterivapautta vuodesta 1936.. Lesken Katarina Munckin kuoleman jälkeen 1695 tila muodostettiin säteriratksutilaksi. Tilat otettiin vasta isonvihan jälkeen yhdysviljelykseen. Ne ostettiin perinnöksi v.1758. Omistajia tilalla on ollut useita. Torppia ei ollut v. 177, mutta v. 1800 niitä oli 26 ja v. 1900 niitä oli 35.

Kartanon viimeinen varsinainen suuromistaja oli Kaarle Kustaa Pätiälä (1894-1931) joutui luopumaan tilasta takauksien perinnän vuoksi. Tällöin tila siirtyi Kansallispankin haltuun ja edelleen asutushallitukselle. Tilasta muodostettiin n. 40 erillistä tilaa. Tiloja osti  paikalliset asukkaat sekä perheitä mm. muualta Luopioisista, Sahalahdelta ja Pohjanmaalta. Vanhoista Kartanon rakennuksista on jäljellä mm. n. 1850-luvulta peräisin oleva viljamakasiini ja kivinavetan raunio. Päärakennuksen, jonka runko-osan perimätieto väittää 1630-luvulla rakennetuksi, ulkomuoto on tyylinsä perusteella peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Kartanon pihapiirissä oli vielä 1900- luvun alussa 18-huoneinen rakennus vieraita ja tilapäisiä matkailijoita varten. Tämäntapaisia ”hotelleja” oli ennen siellä täällä maaseudulla.  (Eino Jutikkala, Gabriel Nikander: Suomen kartanot ja suurtilat, 1945, 295-296)   

 

Hanna Raudan kirjoittamassa  kirjassa ”Kalle Antinpoika” on kuvaus isänsä elämänvaiheista . Kirjassa kerrotaan Kantolan Käenniemen torpparin arjesta ja kohtaloista ja lukuisten elämänvaiheiden kautta päätymistä isännäksi Rautajärven kartanoon 1800-luvulla. ”Kun elämä paras on ollut, on se työ ja vaiva ollut” (Hanna Rauta: Kalle Antinpoika, 1969, 158)

Linkkii, josta myös löytyy paljon tietoa ja historiaa Kantolan, Kyynärön ja Kortteenpohjan ihmisistä ja taloista:
http://www.sukuvika.fi/index.php